(Koska oon niin laiska kuvaaja, useimmat kuvat kopsittu Satun ja Loviisan blogista!)
Pari ekaa viikkoo, tai oikeestaan koko ensimmäinen kuukausi meni näin ja tunsin olevani ihan taivaassa! Tunsin itseni niin onnekkaaksi ja niin onnelliseksi. Voisin sanoa että jos miettii koko vuotta- niin yks paras osa vaihtoon liittyen oli just toi kotiinpaluu. Sitä oppi arvostaan Suomee niin erilailla kun oli joutunu sopeutuun jonnekkin muualle, ja huomasi kuinka hyvä on juurilleen palata. :)
Mutta sitten, tantanttaa, kovasti puhuttu paluu-kulttuurishokki iski, ja tällä kertaa paljon salakavalampana kuin ikinä ennen. Sillon kun oli vaihtari, sitä osas odottaa, mutta juuri kun täällä oli asiat niin hyvin, se tuli ihan yllättäen. JA pitkäaikasempana.
Kaikki ongelmat tuntu alkavan siitä, kun koulu alko. Opiskelu oli hirveen vaikeeta, kaikki vanhat tiedot oli kadonnu muistista ja koulun eteen piti tehä paljon töitä. Motivaatiota taas ei oikeen löytynyt mistään. Niin pitkään oli kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ollu kirkkaana mielessä (ensin vaihtoon, sit vaihdosta kotiin..), mutta nyt kaikki näytti ihan tyhjältä. Vanhat kaverit oli abeja, ja omat luokkalaiset vuoden nuorempia, joista kenenkään naama ei näyttäny tutulta. Kaikki suomalaisten tavat alko ärsyttään. Tai rehellisesti sanottuna, en oo oikeen vieläkään tottunu kaikkeen.. Eniten varmaankin ärsyttää yleinen ilmeettömyys, eleettömyys, ja se ettei meiltä Suomesta löydy selviä käyttäytymissääntöjä sosiaalisissa tilanteissa. Jenkkien kulttuurissa tiesi aina miten toimia - miten ja mistä puhua kenenkin kanssa, oli kyse sitten tutuista, tuntemattomista, lapsista, tai vanhuksista.. Oli lupa elehtiä, liikutella vähän käsiä, ja jutella kassalla kaupantädin kuulumisista. Ja se jutustelu oli niin luonnollista, tai no onhan sillä nimikin, small talk. Jenkeissä oli myös paljon helpompaa olla kohtelias, koska jostain syystä meiltä suomalaisilta puuttuu sanat excuse me ja please, joita ilman ainakin mä tunnen itseni tosi hömlöks ja töykeeks. Etenkin sitä ihmisten iloista ja yleistä positiivista asennetta jäi kaipaamaan! Tuntuu että Suomessa murehditaan välillä vähän liikaa ja liian turhista asioista.
Vaikka suurin osa tästä shokista onkin psyykkistä, niin aika paljon se on muuttanut myös mun fyysisiäkin puolia! Naurettavinta on, että nyt kotiinpaluun jälkeen oon vasta lihonut. :D Elin vuoden pelkästään roskaruokaa syövässä perheessä, ja sit lihon vasta Suomessa ?!?! Eihän kyse oo kun parista kilosta, mutta silti! Voi tietty olla että stressi on yks iso tekijä. Viimeaikoina mulle on tullu kaikenlaisia uniongelmia, koska päässä pyörii niin paljon asioita. Vaikka haluisinkin jatkaa normaalisti elämää Suomessa, ei sitä vuotta toisella puolen maailmaa voi vaan pyyhkiä muistista. Kun kaikki on nyt takanapäin, oon alkanu miettiä mitä olis voinu tehä toisin, mitä muuta olis pitäny tehdä, ja kuinka rankka se vuosi oikeestaan oli. Enhän mä nyt kuitenkaan mikään aikuinen ollut sinne lähtiessäni. Enkä oo vieläkään. Kovin paljon siellä kuitenkin piti käsitellä aikuismaisia asioita ja tunteita. Oisko pitäny oottaa pari vuotta ja kasvaa kaikessa rauahassa ennen lähtöö?
Kaikesta huolimatta uskon kuitenkin, että tosta vuodesta oli mulle paljon hyötyä ja se oli opettavainen. Ja sainhan mä samalla elinikäisiä ystäviä ja kontakteja vähän jokapuolelta maailmaa! Mutta tää vaihtarivuoden jälkeinen prosessi tulee oleen pitkä ja mielipiteet tulee varmasti muuttuun monesti. Ehkä jonkin ajan kuluttua ajattelen tätä asiaa vielä positiivisemmin. Mutta se on varmaa että mun matkustelut ei jää tähän! Vaikka oon tyytyväinen mun elämään Suomessa ja onnellinen kaikista ihmisistä mun ympärillä, niin joku kaukokaipuu muhun kuitenkin jäi. Nyt oon esim. syyslomaks lähössä Saksaan moikkaan Julian Grossea, Mari Hoelia ja Jana Johnia! <3
Kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitos kaikille jotka jakso seurata ja lukee mun blogia!! Musta oli aina kivaa kun joku välillä kommentoi ja varsinkin nyt jälkeenpäin ollut ihana kuulla, että joku on koko vuoden tarkastanut aina kaikki uudet päivitykset ja tykännyt lukee!
Toivottavasti tästä oli myös apua muille vaihtoon lähteville tai samassa tilanteessa oleville! Voipi olla että mun tuoreimpien suunnitelmien mukaan tälle blogille olis tulossa vielä jatkoo.. Mutta empäs kerro vielä mitä !
<3 Hanski
